keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

#26 Lonerkesä 2015








 Vaikka mun kaikki kaverit muutti kesäksi pois Jyväskylästä ja kaiken kukkuraksi erosin, ei voi väittää että olisi ollut tylsä kesä. Oon muistanut kuinka paljon tykkään tehdä asioita yksin - se on asia jonka jouduin oppimaan kun pienenä lähimmätkin leikkikaverit asui 5+ kilometrin päässä. Vuoden yliopistososialisotumisen jälkeen ehkä tarvitsenkin tätä, syksyllä alkaa taas uusi sosialisoituminen uudessa yliopistossa, uudessa maassa, ja vieraalla kielelläkin vielä.

Oon mm. pitkästä aikaa piirtänyt tuntikausia putkeen, syönyt hillittömiä määriä jätskiä vaikka onkin pirun kylmä, tehnyt itse ruokaa, katsonut pitkästä aikaa k-dramaa, käynyt kirppareilla sekä seikkaillut kameran kanssa kotitaloni ghettokäytävissä. Mun suosikkiasia tässä kesässä on kuitenkin tutkimusretket, joita teen iltapäivisin töiden jälkeen. Tää kaupunki on kutistunut viimeisten parin kuukauden aikana mun silmissä niin paljon ettei oo tosikaan. Viimeksi eilen löysin upean paikan, johon on pakko päästä uudestaan kunhan sade taas hetkeksi lakkaa, ja tääkin paratiisi löytyi melkein takapihalta. Tunsin pientä melankoliaa, etten voinut jakaa kyseistä paikkaa sillä hetkellä kenenkään kanssa, mutta sekin fiilis kuihtui heti kun vastaan tuli lenkkeilijä. Hyi, muita ihmisiä.

Oon myös tehnyt shoppailuretkiä. Törsäsin mukavan määrän ekasta palkasta kaupungilla, ja mukaan tarttui mm. mustat Vansit. Saatan olla rakastunut. Muutin myös mun hiuksia pitkästä aikaa vähän radikaalimmin koska kaipasin käytännöllisyyttä. Tai no niin, radikaalista tää on kaukana koska väri on monen vuoden jälkeen jälleen aika lähellä mun omaa väriä, pituus lyheni kymmenellä sentillä ja that's it. Nyt alkujärkytyksestä selvinneenä voisin kuitenkin sanoa olevani tyytyväinen. Vaikka blondista tukasta ehti kahden vuoden aikana muodostua osa mun identiteettiä, alan tottua uuteen hiirulaisminääni.

Vaikka yritänkin kovasti esittää että tää on mun oma yksinäinen lonerkesä, niin en oikeesti oo yhtään yksin. Mun serkku joka on myös yksi mun parhaista ystävistä asuu samassa talossa, joten tulee nähtyä monta kertaa viikossa. Mulla on myös työkavereita, ja viikolla en töiden lisäksi paljon sosialisoitumaan ehtiskään. Viikonloppuisin sen sijaan on riittänyt tekemistä, koska jo kaksi kaveria on käynyt viettämässä viikonloppuloman mun luona ja sitten on ollut festareita ja juhannusta ja mitä näitä nyt on. Mulla on oikeestaan ihmisiä ympärillä tosi sopivasti nyt, ja kaikki on muutenkin tosi jees. Toivottavasti teidänkin kesät sujuu kivasti, muistakaa seikkailla.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

#25 Ruisrock 2015

Ruisrock oli tänäkin vuonna must! Ruinasin ruissiperjantain sekä seuraavan maanantain töistä vapaaksi ja aikoja sitten, ja onneksi niin tein koska oli kyllä parhaita viikonloppuja aikoihin. Siitäkin huolimatta että paloin niin että iho kuoriutuu eikä nyt sit kehtaa mennä edes kauppaan.

Musiikkitarjonnasta odotin varmasti eniten Marina&The Diamondsia, koska Marina on ollut yksi mun suosikkiartisteista jo kolme vuotta, enkä oo aiemmin päässyt näkemään tätä upeaa naista livenä. Marinan ruissiveto kyllä ylitti mun odotukset, jotka oli ennestäänkin kohtalaisen korkealla. Muita must see- artisteja festareilla oli ainakin Lapko, Pariisin Kevät, Satellite Stories, Mew, Studio Killers, Disco Ensemble, Jenni Vartiainen ja Tiisu. Näiden lisäksi tuli katseltua/kuunneltua myös Ellie Gouldingin, Apulannan sekä Foalsin keikat.

Ellie Goulding jätti mut henkilökohtaisesti aika kylmäksi, mutta en kyllä naisen suuri fani olekaan. Toinen pettymys oli yllättäen Studio Killers, jotenkin ei vaan lähtenyt. Studio Killersin keikka ei ehkä oikein sopinut rantalavalle ja kun nyt oon kyseisen "yhtyeen" show'n jo kerran livenä nähnyt, ei tämänkertainen veto herättänyt oikein mitään tunteita, koska esityksessä ei tuntunut olevan kertakaikkiaan mitään uutta. Muita innostusta latistavia seikkoja oli toki se, että mun varpaat tallottiin ja se, että ympärille osui harvinaisen paljon erittäin humalaisia ihmisiä. Lähdinkin sitten kesken keikan pois, joskin siinäkin oli omat haasteensa koska porukkaa oli niin paljon. SK'n keikan paras hetki olikin varmaan se, kun yleisöstä pois kahlatessani random poika silitti repustaan kurkistavalla krokotiilipehmolla mun käsivartta.

Erittäin hyvät kokemukset sen sijaan jäi Mew'n ja Apulannan keikoilta. Myöskään Lapko, Pariisin Kevät, Satellite Stories, Jenni Vartiainen ja Tiisu ei pettäneet tälläkään kertaa.

JVG'tä ei tavinnut mennä katsomaan, koska nähtiin menomatkalla Jare ja VilleGalle kusella erään huoltoaseman pihan reunassa ja siinä olikin sitten ihan tarpeeksi, suorastaan liikaa.










 Yövyttiin tänäkin vuonna Ruisrockin omalla leirintäalueella ja fiilis on tämänkin kerran jälkeen vähän "never again". Lauantaiyönä meidän teltan ympäristö oli ilmeisesti the place to be, ainakin metelistä ja aamun roskamerestä, sekä parista teltan taakse sammuneesta bilettäjästä päätellen. Jotenkin ihmeen kaupalla nukuttiin kuitenkin ainakin 5 tuntia. Kaikkein eniten nukkumista vaikeutti sää, sillä aurinko paistoi jo aamuseiskalta niin kuumasti että teltassa ei kertakaikkiaan pystynyt olemaan. Sää tuotti muutenkin vähän vaikeuksia ainakin mulle, koska rehellisesti sanottuna en oo kovin suuri helteen ystävä. Tietysti on kiva kun kesällä on hyvä ilma ja jee, mutta noin kuumilla helteillä mitkä viime viikonlopulle osui, mua alkaa ainoastaan ahdistaa.

Oli kuitenkin kaikenkaikkiaan loistava reissu! Koko paketin kruunasi se, kun ajettiin kaverini kanssa sunnuntaiyönä Tampereelle ja näin siilin ekaa kertaa elämässäni!!!! Melkein itku pääsi koska oon halunnut nähdä siilin niin kauan kuin muistan. Siellä se lyllersi puskassa ja oli piikikäs ja söpö.

Ens vuonna en Ruissiin pääse, koska asun silloin vielä Saksassa ja elelen vaihtovuoteni vikoja viikkoja. Mutta joskus taas uusiksi! Tänä kesänä tekis vielä mieli mennä Qstockiin ja Flow'hun, mutta rahat taitaa valitettavasti loppua kesken....Jyväskylän Lutakko liekeissä- festareille lippu on kuitenkin jo hankittu!


perjantai 26. kesäkuuta 2015

#24 Suomen kesä

Hupsista, en oo taaskaan päivittänyt. Tässäpä siis mun kesäfiilikset tähän mennessä, noin niinku tiivistettynä.



sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

#23 Minä tahdon ponin ja kuusi kaljaa, siinä kaikki

Vittu kun ahistaa.

En oo piirtänyt juuri mitään sen jälkeen kun aloitin mun opiskelut. Tuntuu vähän väliä, että jos en nyt saa tehdä jotain luovaa niin räjähdän. Pöytälaatikko pursuaa kaikkea keskeneräistä, mikään vaan ei valmistu koskaan. Ja jos jotain valmistuu, se tapahtuu yleensä yöllä kun pitäisi nukkua. Sellaisina hetkinä kun oon onnistunut nipistämään muutaman tunnin koulustressin keskeltä luovaan toimintaan.

Se on jotenkin uskomatonta kuinka paljon yliopisto oikeasti vie mun ajasta, kun vertaa vaikka lukioaikoihin. Mun opiskelumoraali on myös kokenut melkoisen muutoksen korkeakoulun johdosta. Teen kaiken ajallaan ja sen kaiken teen huolella ja perusteellisesti, välillä liiankin. Toki paljon aikaa menee myös kaikenmaailman opiskelijarientoihin ja illanistujaisiin, sillä jotenkin oon onnistunut löytämään tästä kaupungista aiemmin itselleni tuntemattoman käsitteen, sosiaalisen elämän. 

 Tää postaus on ollut mulla luonnoksissa viikkokausia, odottaen että saisin valmiiksi vielä edes pari piirrosta tähän lisättäväksi, mutta kun ei. Täten lupaankin itselleni, että etsin mun arjesta aikaa toteuttaa itseäni. Mistään ei vaan tuu mitään, jos en saa välillä tyhjentää päätä paperille.


Oon kuitenkin iloinen että oon saanut edes jotain tehtyä. Nämä kaksi tuotosta on toimineet juurikin stressin purkuun, pienet yksityiskohdat ja raivostuttava tihrustus on parasta siihen.

Oon myös iloinen, että oon taas oppinut piirtämään asioita omasta päästäni. Tuhlasin monta vuotta mun elämästä pelkästään mallikuvien tuijotteluun, ja jossain vaiheessa olinkin siinä pisteessä, että tuntui etten osaa piirtää enää mitään "itse". Suuri syy tähän oli japanilaiset muusikot, joiden muotokuvia niin innokkaasti piirtelin.  Toki mallista piirtäminenkin on kehittävää ja harrastan sitä edelleen, mutta kyllä omasta päästä taiteilu kehittää piirrustustaitoa ihan eri tavalla.


Tänään mulla on ollut ihan jäätävä sunnuntaidarra. Ei darra sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan sellanen henkinen darra mikä sunnuntaina usein on. Oltiin kyllä eilen baarissa, mutta siitä ei tullut tähän päivään kummempia seurauksia koska ilta oli suhteellisen laimea. Piti mennä pitkästä aikaa pitämään kaveriporukalla kivaa meidän vakiopaikkaan, mutta jouduttiin pettymään kun siellä olikin joku erikoisilta ja koko illan soi paska hipsteritekno, joka ei houkutellut tanssilattialle kerrassaan ketään. Pettymysten illan johdosta katsoin tänä aamuna oikeudekseni palkita itseni pizzalla ja kolmella sitruunamuffinssilla.

Kuulin, että ensi viikosta tulee lämmin ja keväinen. Sen ajatuksen voimalla yritän kestää tämän sunnuntain ja siihen kuuluvan tiivistelmän, kirjan luvun sekä kieliopin läksyt, jotka edelleen odottavat tekijäänsä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

#22 Can't pin me down


Ajattelin pitkästä aikaa yrittää päivitellä vähän kuulumisia. Mun elämässä on ehtinyt tapahtua monenlaista merkittävää ja vähemmän merkittävää sen jälkeen kun oon tänne viimeksi arkeni kiemuroista avautunut, joten tässäpä nyt vähän updatea.

Perusasiat ei oo muuttuneet. Mun elämä näyttää aika lailla tältä:

(Hyökkääköhän valvira nyt mun kimppuun jekkupullon takia)

Paljon paksuja kirjoja, kieliopin kiemuroita ja erinäisten esseiden kanssa tuskailua. Perjantaiksi pitäisi saada kirjoitettua essee Conchita Wurstista, joka oli vähintäänkin hämmentävä tehtävänanto. Torstaina taas edessä siintää sitsit eli akateeminen pöytäjuhla, eli suomeksi alkoholia, yhteislauluja ja hillitöntä perseilyä. En ole hyvä matikassa, mutta esseen ja sitsien keskinäinen funktio ei vaikuta järin hyvältä.


Tässä minä viikonloppuna. Oon niin täynnä kevättä ja valoa että kiinnostus asioita, kuten ulkonäköä kohtaan alkaa taas löytyä jostain syväjään keskeltä. Oon kulkenut koko talven isoissa villapaidoissa ja farkuissa, pipo päässä ja hiukset silmillä, joten lämpimät säät ja niiden tuoma mahdollisuus vaihtelevempiin asukokonaisuuksiin ovat enemmän kuin tervetulleita. Mun tukka on muuttunut surulliseksi hamppukasaksi kiharrettuani sitä raivokkaasti ilman lämpösuojaa milloin mihinkin pirskeisiin. Vähän turhan pitkäkin se alkaa olla, eli kampaaja kutsuu! Kunhan saan aikaiseksi.

Ystävänpäivänä musta tuli täti ja nyt pääsiäisenä vielä kummitäti. Ne on molemmat aika hienoja juttuja, joita en vielä ihan täysin käsitä. Kummipoikaveljenpoikani sai nimekseen Roope. Pikku tuhisija nukkui koko kastetilaisuuden ajan mun vahvoilla käsivarsilla ihan rauhassa, eikä ollut moksiskaan vaikka sai nimen ja kaikkea. Siinä vaiheessa kun poitsu aukaisi tilaisuuden loppupuolella silmänsä, iski pieni kuumotus koska en todellakaan osaa käsitellä vauvoja, varsinkaan jos ne on hereillä. Selvittiin kuitenkin ihan minimalistisella kiemurtelulla tällä kertaa. Nelikiloinen pötkylä alkaa muuten tuntua yllättävän painavalta kun sitä kannattelee huonossa asennossa 20 minuuttia putkeen.

Jos jatketaan vielä siitä ystävänpäivästä, niin vietin kyseisen päivän miehen kanssa. Ihan oikean miehen. Ajatus tuntuu aika jännältä, koska tähänastisessa elämässäni vastakkaisen sukupuolen edustajat on pysytelleet aika kaukana musta, tai sitten minä niistä. Vaikka kyseinen mieshenkilö on ollut osa mun elämää enemmän tai vähemmän joulukuusta asti, jotenkin just silloin ystävänpäivänä se tuntui iskeytyvän tajuntaan erityisen kovaa, nimittäin: ihmeiden aika ei ole ohi, musta nimittäin tuntuu että mulla on poikaystävä tai joku sellainen. Hassu juttu.


Eikä se yllämainittu mies ole edes tämä kissa, I swear. Tämä kolli on mun serkun kisuvauva nimeltään Kamu. Kun vietin serkkuni luona Seinäjoella pari yötä tässä taannoin, kyseinen lurjus herätti mut yöllä ja aiheutti kiitettävän paskahalvauksen hyökkäämällä mun jalkojen kimppuun for no apparent reason (kissa, ei serkku). Kuvassa Kamu ihmettelee mun Tuurin shoppailusaalista, jossa ei ollut sille mitään tuliaisia. Käytiin tuona viikonloppuna laittamassa vähän rahaa Keskisen Vesan taskuun ja muuallekin. Sen lisäksi oikeastaan vaan syötiin ja jopa kokattiin. Oli kivaa vaihtelua kun pystyi oikeasti laittamaan ruokaa, meidän solukeittiö on niin surkea koppi ja pöytäpinnat niin vähäiset, että kokkailusta ei tule oikein mitään. Ei että ylipäätään osaisin kokata, mutta sen että en laita koskaan ruokaa voi kivasti laittaa pienen keittiön syyksi.

Oon myös keikkaillut kuin viimeistä päivää. Tänä keväänä on tullut nähtyä Satellite Stories, Stam1na, Lapko ja Say Lou Lou, jota menin katsomaan ihan pääkaupunkiin asti. Pari viikkoa sitten olin myös Kuopiossa Matti Johannes Koivun keikalla, mutta siitä ei oikeastaan tarvitse puhua enempää



Say Lou Lou jäi kyllä näistä parhaiten mieleen, oli nimittäin aivan upea keikka. Näissä kaksosissa on vaan jotain ! Keikan päätteeksi kävin nappaamassa siskoksilta nimmarit mun keikkalippuun ja viimeistään siinä vaiheessa tuli selväksi, että nämä kaksi eivät ole pelkästään loistavia laulajia, vaan myös ihania ihmisiä. Elektra kehui spontaanisti mun tukkaa, josta hämmennyin niin että unohdin miten kiitetään yhtään millään osaamallani kielellä.
Jos nyt jostain pitää vähän napista, niin kyllä vituttaa kun tuntuu että joka keikalla just mun eteen/taakse osuu ne yleisön pahimmat kännikalat. SLL'n keikan aikana mun selkään roiskui ties mitkä siiderit ja sain nyrkistäkin takaraivoon pariin otteeseen, unohtamatta sitä laulua. <3 Tai siis epämääräistä mölinää, koska sanoja ei osattu. Onneksi oon keikkailuhistoriani aikana oppinut sietämään humalaisia kanssaihmisiä yleisön joukossa siinä määrin, että en antanut tuonkaan porukan häiritä itseäni pahasti.



Hankin vastikään uudet silmälasit, jotka omasta mielestäni nostaa mun yliopistouskottavuutta ihan kiitettävästi ja ehkä jopa palauttaa mun lookkiin sen älykkyyden, jonka hiusväri siitä vie. Yhtenä päivänä menin fysiikan laitokselle syömään ja laitoin varta vasten lasit päähän että näyttäisin älykkäämmältä. Sulautuisin joukkoon, tiedättehän. Kaverini kuitenkin tokaisi että "huoh, sun lasit huutaa humanismia." joten ilmeisesti soluttautuminen kusi, eikä musta saa luonnontieteilijää vaikka kuinka naamioisi.

Myös aurinkolaseja oon kevätpärinöissäni shoppaillut niin innokkaasti, että piti järjestää niille joku järkevämpi säilytysmetodi. Löysin kotona käydessäni mun vanhasta vaatekaapista tuon metallihenkarin, joka ajaa asiansa varsin mallikkaasti. Jo useampi ihminen on kehunut mun aurinkolasitelinettä kekseliääksi, mutta surullinen totuus on toki se että en minä tätä itse keksinyt.


Uusien silmälasien lisäksi toinen uusi vähän hintavampi hankinta on tämä Canon Eos 1000D- järkkäri, jota en osaa (vielä) käyttää yhtään. Ostin kameran käytettynä facebook- kirpparin kautta, ja tää on kyllä ihan kuin uus! Hintaa kameralla oli 200 euroa, jonka maksoin kyllä ihan mielelläni koska mukana tuli kaikki härpäkkeet kameralaukusta laturiin ja muistikorttiin. Oon jo pitkään halunnut paremman kameran ja ajattelin että nyt vois olla otollinen aika hankkia sellainen, koska haluaisin mun syksyllä starttaavasta vaihtovuodesta hyviä kuvia muistoksi. Tästä lähtien blogissakin tulee siis todennäköisesti olemaan laadukkaampia kuvia! :) Tai siis heti kun opin järjestelmäkameran salat.

Mulla on tänään vapaapäivä, jonka olin suunnitellut käyttäväni esseekirjoitukseen, mutta kävikin niin että a) nukuin vahingossa ihan tosi pikään b) sain äkillisen, massiivisen inspiraation vaatekaappi-inventaarioon c) nyt menen lenkille ja rukoilen, ettei tule tuttuja vastaan.